Lyhyesti linjoilla

Blogihiljaisuus jatkuu enemmän tai vähemmän ensi tiistaihin asti, mutta nyt muutama sana viime päiviltä.

Nautin sunnuntaiaamun brunssin varsin mielenkiintoisessa paikassa- The Elbow Roomissa. Ensinnäkin, kun odottelimme "Wait to be seated-kyltillä" että joku ohjaisi meidät pöytään, kuului melkoisen käskevään sävyyn seuraava kommentti "Hello Ladies!", tervehdys naiset (seuralaiseni siis on poika). Olimme ihan vahingossa hypänneet sisään kahvilaan. josta olin toki kuullut. Täällä v*ttuillaan asiakkaille, ja se on yksi syistä miksi tänne tullaan aina vaan uudestaan syömään. Tässä yksi parhaista mitä kuulin:

Tarjoilija (keski-ikäinen, ah-niin-hurmaava sateenkaarilippumies): Haluatko vettä?

Asiakas: Kyllä kiitos!

Tarjoilija: No sitten sun täytyy nostaa perseesi ja mennä hakemaan sitä!

The Elbow Roomin idea on aika hieno. Perustajat pitivät isona tuhlauksena sitä ruoan määrää, joka ravintola-annoksissa jää yli. Siispä tässä kyseisessä ravintolassa annokset ovat suuria, mutta jos ei jaksa syödä kaikkea, tarjoilija tulee ja huutaa asiakkaalle ja sitten asiakkaan täytyy tehdä rahallinen lahjoitus Vancouverin ruokapankille. Söin kaiken, mikä melkein vähän harmittaa, sillä tosi kekseliäitä juttuja työntekijöiden suusta pääsi, kun saivat tilaisuuden antaa palautetta.

Olen kuullut, että matkustamisessa yksi parhaita asioita on päästä takaisin kotiin. Huomasin tällä viikolla, että tästä mun kämpästä on tullut mulle koti, kun palasin muutaman yön mittaiselta reissulta omaan huoneeseen ja sänkyyn. Oli tosi hämmentävää huomata, että tosiaan huokasin syvään ja rentouduin kun pääsin taas tähän ympäristöön. Olen kotiutunut nopeasti.

Välillä mä oikein järkytyn, kun tajuan miten aika juoksee. Olen ollut täällä parin päivän päästä kuukauden. Miten se on mahdollista? Yritän muistuttaa itseäni joka aamu, että tajuaisin nautiskella joka hetkestä. Tehkää tekin tänään jotain sellaista mistä todella nautitte. Life's too short.