-

Yritin miettiä otsikkoa tälle postaukselle, mutta jotenkin en onnistunut millään tiivistämään sisältöä otsikkoon. Aika jännä päivä! Aamulla kun kävelin bussille, jotain tuntui puuttuvan. Kävely tuntui jotenkin ihmeellisen kevyeltä ja hiljaiselta. Yhtäkkiä tajusin että taivaalta ei tullut vettä! Kaikki oli ihan kuivaa. Melkein samalla hetkellä, kun tajusin sen ettei sada, alkoi sataa. Taivaan täydeltä.

Olin ihan varma, että kukaan ei vaivaudu Cypressille laskemaan mäkeä kaatosateessa. Aamukymmeneltä alkoi kuitenkin näyttää tältä:

Kirkkaan sininen taivas pilkottaa! Tämä on samalla se maisema jota katselen ikkunasta joka päivä töissä. Valkoiset teltat ovat VANOCin eli, Olympialaisten järjestelytoimikunnan kamaa, ja todella ahkerat työmiehet yrittävät pitää niitä puhtaana lumipeitosta. Työkavereiden kanssa ollaan seurattu melkoisen huvittuneina, kuinka nämä kyseiset duunarit laskevat mäkeä lapioillaan ja lapioivat samaa lumikasaa oven edestä helposti useamman tunnin. Mun mielestä on pelkästään hauskaa, että ihmiset osaavat pitää hauskaa!

Ja lisää sinistä taivasta. Tähän näkyyn ei varmaan kyllästy ikinä! Taivas pysyi kirkkaana koko päivän, ja kun kotimatka bussin kyydissä alkoi, sai vielä kaiken päälle ihastella täydellistä oranssia auringonlaskua. Aurinko laski Vancouver-saaren (toisella puolella lahtea) vuorten taakse, värjäten taivaan kirkkailla väreillä, jättäen vuoret tumman sinertäviksi. Vuoret taas näyttivät jatkuvan suoraan mereen, joka näytti pehmeältä sametilta... niin kaunista.

Kun tulin kotiin, kummallisuudet jatkuivat. Mun kämppis pyysi, etten muuttaisi joulukuun jälkeen. Keskusteltiin asiasta, ja sanoin, että haluan olla iloinen tullessani kotiin. Erika totesi, että ei ole mun syy, että sillä on paljon paineita, ja kiitti että en herätä sitä enää aamuisin. Nyt olen kahden vaiheilla. Tavallaan ehdin jo päästä "muutosmoodiin", ja olin ihan innoissani että olen muuttamassa. Sitten taas toisaalta hieman laiskottaa, ja kyllähän mä tykkään kovasti tästäkin paikasta. Tässä sitä sitten sulatellaan vaihtoehtoja. Oon kyllä tosi hämmentynyt tästä kehityksen suunnasta...

Illalla tapasin ystävän, jota en ole nähnyt kahteen vuoteen! Aikaisemmalla (2007) Vancouverin reissulla tapasin tämän kyseisen Aussin, joka sattui nyt matkaamaan jälleen Kanadaan. Oli tosi hauskaa jälleen törmätä, ja huomenna me lähdetään snoukkaamaan. Ihan huippua!