Kiepsautus

Etsiskelin nettisivustolta nimeltä www.ilmainensanakirja.fi suomennosta sanalle tip. Olen lukenut viimeaikoina Malcolm Gladwellin kirjaa The Tipping Point, joka kertoo sosiaalisista "katkeamispisteistä", asioista, hetkistä ja ihmisistä jotka saavat tietyn asian muodostumaan epidemiaksi, oli sitten kysymys influenssasta tai muoti-ilmiöstä. Sivuston tarjoamista suomennoksista ehdottomasti hauskin oli tämän postauksen otsikko kiepsautus, joka myös kuvaa jotenkin todella osuvasti juuri tätä hetkeä.

Olen tänään viettänyt ihan älyttömän hauskan illan Annan seurassa, aloittaen sen kovin Pohjois-Amerikkalaisella tavalla luistelemalla puistossa, jossa yritin pysyä ensinnäkin pystyssä ja toisekseen yrittäen pysyä pois sellaisten ihmisten tieltä jotka kompensoivat tasapainon puutetta luistimilla heiluttamalla käsiään täysin holtittomasti ja vetämällä mukaansa kaiken mistä saa kiinni jos sattuu kaatumaan. Selvisimme luistelusta ehjin nahoin ja suuntasimme illalliselle. En muista koska olisin nauranut yhtä paljon ääneen (ehkä se oli omissa läksäreissäni), sillä yritin opettaa Annaa laskemaan suomeksi kymmeneen ja muutamia muita fraaseja. En tiedä mitä se tyttö tekee, mutta jostain se tyttö kehittää paksuimman venäläisen aksentin, mitä olen koskaan kuullut. Ja Annahan on siis Australiasta! Ärrät surisee niin paksuina, kuin vain voi kuvitella. Ehkä me kohdataan juuri sellaisia ihmisiä, joita me tiettyinä hetkinä tarvitaan. Tänä iltana mä tarvitsin naurua.

Olen päättänyt muuttaa. Tällä hetkellä mun ja mun kämppiksen aikataulut on niin erilaiset (mä herään kuudelta, kämppis myöhemmin), että se ei ole kenenkään kannalta järkevää että jään tänne, sillä se kiristää ihan turhaan välejä. Mulla on ollut tässä kodissa ihanaa, mutta nyt on aika jatkaa eteenpäin. Yksi asia, joka tavallaan on niin kovin mua, mutta sitten taas toisaalta juuri sellainen piirre, jota haluaisin vähän muokata, on se, että otan kovin henkilökohtaisesti asiat, joissa ihmiset eivät tule toimeen. Jostain syystä koen sen epäonnistumisena, kun yleensä tulen toimeen sadasta ihmisestä 99 kanssa. Toisaalta, toisen ihmisen kanssa eläminen pienessä asunnossa on vaativa tilanne. Tästä samaisesta asiasta- muutoksista ja siitä että uskaltaa tehdä niitä-  olen kirjoittanut juuri tällä viikolla- niin se alitajunta on edellä tietoisuutta. Aistii pienimmätkin epävireydet. Näissä tilanteissa on vaan pakko uskaltaa olla oma itsensä. Ja se, jos joku, vaatii rohkeutta. Yksin en ehkä olisi uskaltanut olla rohkea, mutta viestittely kahden ihmisen kanssa, joita onnekseni saan kutsua ystäviksi, sai silmät avautumaan. Jälleen kerran. Karoliina ja Katja muistutti mua siitä, että vaikka ihmiset on erilaisia, se on ihan ok että mä olen tällainen kuin olen.

Kaiken päälle Anna, joka sai mut nauramaan maha kippurassa. Ihmiset on erilaisia, ja niin se pitääkin olla. Mä olen tällainen. Ja mä olen täällä oppimassa. Kaikenlaista. Kiepsauttamassa.

Ja nyt mä taas suuntaan uuteen paikkaan, tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja mä olen juuri tällä hetkellä aika innoissani siitä.