Reissun vierestä

Tätä kirjoitetaan Fazerin sinisen, joka saapui tänään postissa, voimalla. Sen saapumiselle ja viipymiselle oli siis syynsä, sillä parempaa ajankohtaa ei yksinkertaisesti olisi voinut olla, kuin pitkän työrupeaman päätteeksi. Kiitos K <3 Musta tuntuu että tästä on tulossa hehtaaripostaus, ainakin kun arvioin niitä päässä surisevien ajatusten määrää, joista haluan kirjoittaa. T:n sanoin: miltä tuntuu kun on noin paljon asioita päässä? No... ehkä hieman mehiläispesältä? Hunajaa tulossa, tai sitten ei. Kirjoitan tätä blogia yhtäpaljon omaksi ilokseni, kuin lukijoillekin. On ihanaa saada palautetta! Mutta siis, mitä tänne kirjoitankaan, kohdistan sen erityisesti itselleni. Tämä alustuksena sille, mistä haluan tällä kertaa kirjoittaa. Tämän postauksen aloitin jo pari päivää sitten, hyppäämällä viideltä sängystä ylös kirjoittamaan. Mitähän se kertoo? No, tästä lähtee:

Nyt on pakko blogata vähän reissun vierestä. Olen löytänyt enemmän ja vähemmän puolivahingossa liudan ihan loistavia blogeja, joita seuraan aktiivisesti. Tuntuu, että tosi monet ihmiset ovat juuri tällä hetkellä vähän niinkuin murroksessa, mutta ehdottomasti positiivisempaan suuntaan. Isot muutokset ravistelevat, mutta myös inspiroivat ja uudistavat. Haluaisin itse oppia säilyttämään tämän uudistumisen, joka tuo mukanaan tietynlaista avarakatseisuutta. Multa on myös kysytty, että miten uskallan tehdä jotain tällaista. Oon ohittanut sen vaiheen, jossa mietin että uskaltaisinko vai enkö. Kysymys ei ole siitä, etteikö pelottaisi tai jännittäisi- voin kertoa että kyllä pelotti ja kyllä jännitti! Mutta yksinkertaisesti en vain anna sille tilaa, etten uskaltaisi. Mä vähän niinkuin... "sinkoudun". Annan mennä. Koska, kuten äiti on monta kertaa sanonut, asioilla on tapana järjestyä.

Näiden asioiden takia tykkään myös seurata ja lukea sellaisten ihmisten ajatuksia, jotka on liikkeellä samanlaisilla eväillä. Aikaisemmin olenkin jo maininnut ihanan pikkuserkkutytön blogin. Nella kirjoittaa energisesti ja positiivisesti, ja nautiskelee elämästään täysillä. Ja ennen kaikkea: ei murehdi turhia! Muita mainioita blogeja, joita tällä hetkellä seuraan nenä ruudussa ovat Tundralifestyle, Matkalla-blogi, kermaomena ja Quinoaa muutamia mainitakseni. Aika hipahtavaa, mutta I:n sanoin: minä olenkin ismeilijä. En oleta, että jakaisitte samoja mielenkiinnon kohteita, mutta halusin listata muutamia blogeja, jotka mun mielestä "värähtelee positiivisesti". Tais mennä vielä äskestäkin hipimmäksi :P

Nyt siis asiaan. Lyhyesti: Mun mielestä elämä on ihan turhan lyhyt murehdittavaksi. Tai siihen, että olisi huolissaan siitä onko joku ratkaisu oikea tai väärä. Paljon tärkeämpää on se, että uskaltaa tehdä sen ratkaisun, ja sitten elää sen kanssa. Ja mä olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että kenenkään ei "kuulu" olla onneton tai kohdata pelkkiä vastoinkäymisiä. Päinvastoin, mun mielestä elämästä on enemmänkin tarkoitus nauttia, kuin murehtia sitä.  Vähän epämääräistä, koitan tarkentaa.

Jos joku asia harmittaa oikein kunnolla, tai jokin asia painaa viikosta toiseen ja ns. v*********, on olemassa kaksi hyvää ratkaisua, ja yksi huono. Ensinnäkin, sen harmituksen kohteen voi yrittää muuttaa. Vaihtaa kampaajaa, vaihtaa ruokakauppaa, työpaikkaa, asuntoa tms. Tämä on mun mielestä hyvä vaihtoehto, jos onnellisuus sillä kasvaa ja asia on yksinkertaisesti niin suuri, että se lohkaisee ison osan omasta energiasta, turhaan. Jotkut asiat on niin isoja. Ja kuten sanottu, muutos piristää. Se pakottaa ajattelemaan uudella tavalla. Toinen hyvä vaihtoehto on muuttaa... omaa ajatteluaan. Kyllä. Lakata valittamasta. Punnita uudestaan se asia joka ottaa päähän. Onko se oikeasti ongelma? Jostain olen lukenut, että "kymmenestä ongelmasta joita meillä on, yhdeksän olemme luoneet itse". On yllättävän helppoa lakata stressaamasta mitättömistä asioista, kun sen kerran oppii. Kolmas vaihtoehto, jota en pidä ollenkaan hyvänä, on olla tekemättä mitään, ja jatkaa valittamista. Valittaminen ei paranna mieltä eikä maailmaa eikä ongelmaa. Eikä tee onnelliseksi.

Tähän lisäten haluan listata muutamia asioita, jotka tekee mielestä paljon positiivisemman. Nämä asiat on sellaisia, jotka on auttanut mua tosi paljon. 1. Juoruamisen ja kaikenlaisen pahan puhumisen lopettaminen. Sellainen ei paranna kenenkään mieltä. Ja on yllättävän helppoa keskittyä mieluummin hyviin asioihin, ja niistä todellakin tulee parempi mieli. 2. Nauraminen ja iloitseminen. Mikään ei ole hauskempaa ja tuota enemmän iloa, kuin ihan pikkuriikkisistä asioista nauttiminen. Kuten vaikka aamupuurosta, jokaisesta lusikallisesta. Tähän lisäisin myös sen, että kun saavuttaa jonkun pitkäaikaisen tavoitteen, niin siitä saa iloita ja hihkua ja olla onnellinen. Muistan, kuinka kävelin keväällä Jennin työhuoneeseen sen jälkeen kun olin saanut tietää että työlupa Kanadaan järjestyi. Hypin ja pompin ja Jenniä nauratti. Mun mielestä iloitseminen on yksinkertaisesti kivaa. 3. Positiivisten puolien etsiminen ja löytäminen. Nyt kun mulla on täällä työt alkaneet, ja vapaa-aikaa on huomattavasti vähemmän, olen päättänyt kirjoittaa joka päivältä muistiin sellaisen asian, josta olen nauttinut tai ilahtunut.

Että sellainen purkaus :) Ja haluan muistuttaa, että kirjoitan myös itselleni. Sanoisin kuitenkin, että jos sinulla on joku unelma, aseta tavoite, ja tee töitä sen saavuttamiseksi. Ja jos "työ" kuulostaa ikävältä, niin käytä jotain muuta sanaa. Vaikka "taiteile" sen saavuttamiseksi. Jonkun viisaan sanoin, tärkeintä ei ole vauhti, vaan suunta.

Ja vielä pari lainausta, kun tuntuvat hyviltä. Ja mä nyt tykkään sanoista :D

"Kun olet elossa, sinun pitää heiluttaa käsiäsi, hyppiä, metelöidä, nauraa ja puhua ihmisten kanssa, koska elämä on tismalleen kuoleman vastakohta" -Paulo Coelho (eli K:n termein Pauli Kohelo)

"Se mitä teemme, mittaa sitä mitä olemme. Jos kuvittelemme päivittäiset toimemme työnä, meistä tulee työläisiä. Jos kuvittelemme toimintamme taiteena, meistä tulee taiteilijoita" -Jeffrey Patenaude

Terveisin,
melkoisen hipahtava Laura