Kisafiiliksiä I

Eilen ne sitten alkoi. Epäuskoisen hämmentyneen innostunut fiilis, ja tuntuu että koko maailma on täällä. Torstaina olin Annan kanssa Kitsilanossa katsomassa Olympiatulen kulkua. Annan lempikauppa, Adrenaline, järjesti soihtubileet, ja oltiin niissä mukana. Adrenalinen tytöt ja pojat olivat järjestäneet arvonnan, jossa arpoina toimi nippu kanadan lippuja. Voitin heti pääpalkinnon, ja käytin lahjakortin kierrätysmateriaaleista valmistettuun nahkalompakkoon. Se on ihana! Torstaina meillä oli myös koulutus Cypressilla. Pikkuhiljaa alan ymmärtää, kuinka isosta tapahtumasta on kyse.

Perjantaina aamulla lähdin kaupungille tunnustelemaan fiiliksiä. Bongasin mm. olympiatulta kantaneen miehen, jonka kanssa pääsin kuvaan kannattelemaan soihtua. Tässä kuvasaldoa:

Countdown. Vähiin käy jo tässä kuvassa. Kun tulin Vankkuun, päiviä oli jäljellä ~130. Kuvan ottohetkellä enää kahdeksan tuntia.

Perjantai-iltana avajaisseremonian lähestyessä kävelin ympäriinsä, ja sattumalta törmäsin työkavereihin. Liityin seuraan, ja onnistuimme löytämään (neljännellä yrittämällä) pubin, jossa avajaisia pääsi seuraamaan. Siinä ryhmässä ollessani, hieman haikeana mietin, että jaettu ilo on parasta. Olin onnellinen, että sain todistaa niin upeaa tapahtumaa ystävien seurassa, mutta samalla mietin kaikkia ihmisiä kotona. Olen niin monta kertaa sanonut, että asioiden merkityksen tajuaa vasta, kun on vähän aikaa ilman.

Tänään mulla on ensimmäinen työvuoro!