Eilen oli joulukuun kahdeksas, mikä tarkoittaa sitä, että mun matkaan lähdöstä tuli kuluneeksi kaksi kuukautta. Oli hyvä aika muistutella itselleen, minkä takia tälle matkalle lähdin, ja mitä asioita haluan täällä tehdä. Onhan tämä selvästi sitä, että otan aikaa itselleni. Mulla oli paljonkin asioita mielessä, mitä haluan tehdä täällä. Kirjoitan tähän vähän listaa.
1.Työskentely Olympialaisissa. Tämän listaan ensimmäisenä, sillä tämä oli se ns. lähtölaukaus koko reissulle. Muistan edelleen kuinka, yhtäkkiä tajusin että Vancouverissa on olympialaiset, ja heti perään sen että hitto, sinnehän vois mennä töihin. Tämä ei ole listan tärkein kohta, mutta siitä kaikki lähti.
2. Ihmisiin tutustuminen. Uudet ihmiset tuo uusia ideoita ja uutta virtaa. Ikinä ei tiedä mitä voi oppia! Vanhoissakaan ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta kun pakottaa itsensä aloittamaan sosiaalisen elämän nollasta, oppii arvostamaan uudella tavalla pitkäaikaisia ystäviä ja turhat ennakkoasenteet karsiutuu!Kun olin kaksi vuotta sitten täällä vaihdossa, muistan olleeni huolissani siitä, etten voisi saada kavereita. Nyt se ajatus tuntuu koomiselta.
3. Epämääräisesti, ja pinnallisesti ajattelin, että Vancouverissa haluan kirjoittaa. Ja sitähän minä teen parhaillani!
4. Jooga ja tanssiminen.
Kävin taas syömässä Gorillassa. Nomnomnom. Mut tunnetaankin jo siellä ja paikan kokki Erin esitteli tänään itsensä ja kyseli kaikenlaista, mitä teen täällä ja vähän Suomestakin. Sitten Erin kysyi, että joogaanko. PAM! Viimeisen viikon aikana olen miettinyt, että neloskohdan asioille pitäisi tehdä jotain, muuten aika juoksee alta. Vastasin että en vielä, mutta haluan kovasti aloittaa. Erin sanoi siihen, että Damien tässä on joogan opettaja. Mua vähän jännitti mennä juttelemaan Damienille, mutta ei tollaista tilaisuutta voi hukata. Damien antoikin mulle hyviä vinkkejä, ja neuvoi että mikä voisi olla hyvä paikka aloittaa. Ei sitä ikinä tiedä minkälaisia kohtaamisia odottaa ihan just nurkan takana!
Elämältä saa juuri sen verran kun uskaltaa pyytää.
Mulla oli tänään Annan kanssa treffit Kitsilanossa, tarkoituksena oli metsästää Annalle lätkähousut (en tiedä miksi niitä oikeasti kutsutaan). Lähdin kävelemään Kitsilanoon lounaan jälkeen, ja kuljin yllättävän rauhallista sivukatua keskustassa, sillä juuri ketään muuta ei näkynyt. Yhdessä kadunkulmassa mun eteen tupsahti yhtäkkiä ihan tavallinen kaduntallaaja, ja sen vanavedessä (samassa seurueessa) joulupukki. Joulupukki ja kaduntallaaja jutustelivat siihen tapaan, kuin olisi maailman luonnollisin asia että joulupukki tepastelee rennosti kadulla kohti jotain määränpäätä. Se oli niin jotenkin epätodellinen tapahtuma, että mua rupesi naurattamaan. Yritin siinä sitten pitää pokkaani, kun joulupukki ja tavis kulki mua kohti, mutta eihän siitä tullut mitään. Kun tämä parivaljakko oli kahden metrin päässä, mun ja taviksen katseet kohtasivat. Molemmat purskahtivat nauramaan. Mua naurattaa vieläkin kun ajattelen koko tapausta. Ei sitä ikinä tiedä minkä kulman takaa eteen tupsahtaa joulupukki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti