Talvipiknik

Olen ollut aivan jähmettynyt blogin suhteen. Niin paljon on asiaa, mutta mitään ei saa kirjoitettua. Eilen vietin kuitenkin loistavan lauantai-illan, ja sen innoittamana on pakko alkaa purkamaan uutispimentoa. Olen ollut tämän viikon puolipalkatulla lomalla, ja sama jatkuu myös kaksi seuraavaa viikkoa. Tähän on syynä se, että Cypress sulkeutui kolme viikkoa aikataulutettua aikaisemmin, jotta talviolympialaiset saadaan vietyä läpi parhaalla mahdollisella tavalla. Mainospuhetta. Kaikkialla kyllä hämmästellään tätä säätä, kun lämpö on kuin vappuna Suomessa. Olin hiljaa mielessäni toivonut paria ylimääräistä vaparia, ja niin ne vaan sitten tupsahti eteen, oikein kolmen viikon edestä. Mulla onkin nyt tosi hyvä mahdollisuus kiertää Vancouveria, kun aikaa piisaa ja matkustusmahdollisuudet on niin rajattomat.

Tästä ylimääräisestä ajasta on seurannut jotain kummaa: olen ihan jähmettynyt! Eilinen päivä oli tosi kummallinen, kun arska paistoi ja en vaan pystynyt lähtemään ulos. Samalla soimasin mielessäni itseäni siitä, että "en tee mitään", joka ei tietenkään yhtään auta. Ihan kuin elämä olisi jotain suorittamista. Siitähän juuri pyrin eroon.

Kun makasin sängyllä jähmettyneenä, apu tuli työkaveri Padraicilta: patikointia ja talvipiknik Cypressin murtsikkapuolella. Nappasin Annan mukaan ja menoksi! Illasta tuli ehdottomasti yksi parhaista tähän mennessä, kun kävelimme Hollyburn-nimiselle mökille illan pimeydessä, ja viritimme piknikin. Pimeällä lumihangella, otsalamppujen valossa tarjoiltiin laadukkaita juustoja, oliivitahnaa, hummusta, viikunoita, patonkia, keksejä ja vaikka mitä muuta! Seurueessa oli saksaa, portugalia, ranskaa, italiaa, espanjaa, japania, englantia ja suomea puhuvia, ja kilistimme kaikki omalla kielellämme. Tunti vierähti helposti hyvän ruuan parissa ja uusiin ihmisiin tutustuen. Jos jotain täältä mukanani tuon, niin talvipiknikin!

Lopuksi vielä kuva illan tarjoiluista: nomnomnom!