Rentoilua

Viimeviikon torstaina oli siis mun synttäripäivä ja Cypressin koulutus ja mun päässä liikkui kaikenlaisia ajatuksia. Istuskelin kahvilassa ja join kahvia ja tummaa suklaata ja nautiskelin hetkestä. Olen ruvennut keräilemään hymyjä. Välillä oon vaan niin iloisella tuulella, että hymy kareilee mun suupielissä, ja  näytän varmaan siltä että mulla on joku suuri salaisuus joka huvittaa mua suuresti. Välillä se "kareilu" muuttuukin ihan kunnon hymyksi, ja silloin tapahtuu "kummia". Mä saan hymyjä takaisin, josta tulee vaan ihan hirvittävän hyvä mieli. Ihmiset hymyilee, ne ei ole pelkkiä jähmettyneitä naamioita. Sen kahvilan sohvaryhmällä istui neljä toisille tuntematonta ihmistä, ja jossain vaiheessa hymyilin niille kaikille-kaikki hymyili takaisin. Mua rupesi naurattamaan, koska eihän tällaisessa tilanteessa voi olla ajattelematta kuin että "noi pitää mua varmaan ihan pöpinä". Ja sitten rupesi naurattamaan vielä lisää. Olin siinä hetkessä ihan hirvittävän onnellinen, ja lupasin itselleni että muistan nauttia joka ainoasta päivästä seuraavan 365 päivän aikana.

Joulukoristeet on valtaamassa tilaa täällä (varmaan myös siellä suomessa). Pidän joulusta, kuten olen kai aiemmin sanonutkin. Onneksi lukijoista taitaa löytyä myös yksi jouluhöperö Kummituskin :D

Sitten pari sanaa menneestä viikonlopusta. Perjantai oli mun ensimmäinen työpäivä, ja mun työkavereina oli Amy ja Henry. Amy on kanadalainen, ja ainakin ensimmäisen päivän perusteella ihan upea persoona. Oltiin ekaa päivää tekemisissä ja puhuttiin sellaisista kevyistä aiheista kuin että mitä me halutaan elämältä. Amy haluaa tehdä hyväntekeväisyystyötä, juosta maratoneja ja kasvattaa parhaillaan hiuksiaan että voi lahjoittaa ne hyväntekeväisyyteen. Henry on britti ja meidän esimies, samanlaisella työluvalla täällä kuin minäkin, paitsi että suunnitelmissa kuulemma muuttua kanadalaiseksi tulevaisuudessa, koska tyttöystävä asuu täällä. Henry puhuu pehmeimmällä brittiaksentilla mitä mä olen koskaan kuullut, ehkä jopa hieman Hyacinth-mäisesti. Se on ihan loistava!

Lauantaina sain kyydin töihin ja takaisin Padraicilta (Patrick), joka on Quebecistä ja opiskelee täällä. Ihan kiva saada kyyti, lyhentää mun työpäivää sellaisen 2,5tuntia :) Oon viihtynyt töissä, kun kaikki ihmiset on tosi hyvää seuraa. Parasta, ehdottomasti parasta mun työssä on kuitenkin asiakkaat. Suurimmaksi osaksi ne on tosi iloisia, kun ne nyt kuitenkin tulee Cypressille laskettelemaan ja lautailemaan. Ne tulee siis pitämään hauskaa. Mä tykkään puhua ihmisille, ja tässä ympäristössä se vielä korostuu ja helpottuu. Mun englannin kielikin on parantunut taas ihan hurjasti. Eilen innostuin ihan kamalasti, kun pääsin puhumaan kaksi lausetta venäjää (osaan yhteensä varmaan neljä) ja mua ymmärrettiin! Mahassa kupli innostus sen jälkeen ainakin pari tuntia. Rupesin miettimään, että ehkä mun pitäisi ruveta seuraamaan talviolympialaisia, seuraavat (Vancouverin jälkeen) on muistaakseni Venäjällä. Kyllähän sitä kielen oppii neljässä vuodessa?

Huomaatte varmaan siis, että olen aika innostunut aika lailla kaikesta tällä hetkellä!