There Is Even More! Eli vielä lisää!

Löysin ihan ihme masiinan tuolta alhaalta. Se on sellainen kosketusnäyttöinen "alekuponkikone", johon Vancouverilaiset yritykset voi listailla tarjouksiaan. Sitä kun selaili, niin löysin sieltä mm. kaksi yhden hinnalla-pääruokia ravintoloissa, ilmaisia joogatunteja ja jopa ilmaisen personal trainer-tunnin. Huh, musta alkaa tuntua että kohta mun vuokra maksaa itse itsensä.

Tänään oli taas sellainen kummallinen sääpäivä, että aamulla satoi vettä taivaantäydeltä. Sanoin Erikalle, että mun on pakko lähteä tonne ulos sateeseen (kokeilemaan pystynkö nostamaan rahaa, oli hieman ongelmia). Erika sanoi, että ehkä se kohta loppuu. Kymmenen minuutin päästä aurinko paistoikin sitten jo täydeltä terältä. Tästä maanantaista muodostui mitä mainioin päivä, kun lopulta taivas oli ihan sininen, ilman pilven pilveä.

Onnistuin onneksi nostamaan rahaa, joten sekin ongelma on poistunut. Suuntasin Kitsilanoon, joka on kaupunginosa tossa heti toisella puolella siltaa. Anna asuu siellä, ja bongasin ennen viime perjantain kokkailuja sieltä uimapukukaupan jossa oli alet päällä. Mun missio oli siis metsästää sellainen. Kamalan helposti täälläkin meinaa juuttua rutiineihin, siis aina vaan pyöriä samat kadut samassa järjestyksessä, vaikka joka kerta kun muuttaa reittejä, löytää jotain uutta ja innostavaa. Oli tosi virkistävää mennä Kitsilanoon vaihteeksi toista siltaa pitkin (tää keskusta on tavallaan omalla niemenkärjellään, ja tänne johtaa kolme eri siltaa). Ensitöikseni bongasin West 4th Avenuelta trift storen, eli-diddidii-kirpparin! Rakastan tehdä löytöjä kirppareilta, ja oon jopa aika hyvä siinä. Tähän mut on opettanut kukas muukaan kuin Sipuli eli Outi. No, tänään sitten löysin ihanan mekon seitsemällä dollarilla. Jatkoin matkaani, ja koska mun on suunnattoman vaikea ohittaa kirjakauppaa, niin sujahdin sitten second hand-sellaiseen. Ihan vain katsomaan, tiedättehän! Mun rinkka oli jo tulomatkalla tupaten täynnä, joten mulla ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuutta ostaa yhtään mitään täältä, varsinkaan kirjoja. Kuten varmaan jo arvasittekin, ostin sitten kirjoja.

Tutkailin Elizabeth Gilbertin kirjaa Eat, Prey, Love ja se tuntui kädessä niin mukavalta. Ensinnäkin se on pokkari, ja ihanan pehmeä (!) jotenkin. Sivut on ohuita ja kansikin miellytti (ja kyllä, mä tuomitsen kirjoja myös kannen perusteella). Aina kannattaa ostaa kirja jos se tuntuu pehmeältä käsiin ja on ihanan vaalea. Okei,  toki sisältöhän se oli joka lopulta mut vakuutti siitä etten voi jättää sitä ajelehtimaan. Kirja kertoo yhden naisen matkasta Italian, Intian ja Indonesian halki, ja samalla myös siitä, miten tämä kyseinen Elizabeth etsii itseään ja tarkoitusta elämälleen. Liippaa kuulkaa tuo aihepiiri riipaisevan läheltä. Älkää nyt toki luulko että olisin tyytymätön elämääni tai mun ihmisiin, tai että mä olisin kamalan hukassa-en mä ole. Tunnen itseni erittäin onnekkaaksi ja kiitolliseksi siitä mitä kaikkea multa on, ja ennen kaikkea siitä että mulla on niin upeita ihmisiä ympärillä, usein mä jopa ihmettelen että miten oonkin onnistunut saamaan teidät kaikki mun elämään. Ja oon mä kokoajan myös tosi onnellinen, ei siitä ole kysymys. No nyt mua melkein itkettää, ja jos mä yhtään K:ta tunnen, niin se nyt ainakin jo poraa :P Olen kuitenkin todennut, että kaikkein eniten opin reissun päällä, ja mitä ihmeellisimpiä asioita. Siinähän sitä on jo motiivia matkustamiseen ja siitä lukemiseen. Mielenkiinnolla siis odotan että mitä kirjalla on tarjota.

Toinen kirjalöytö oli Stephenie Meyerin Eclipse, eli Twilight-sarjan kolmonen. Se on yksi kirjasarja, jonka haluan kerätä kokonaan, oli sitten kuin chic-lit tahansa. Seukkutyttö Outi lainasi mulle kaikki neljä keväällä, ja jos mä jotain kirja-asioissa kuuntelen, niin se on Onski. Ollaan sen verran monta tuntia vietetty hevosten selässä puhumassa HP:stä sellaisella paatoksella, etten hetkeäkään epäile kun se tyttö sanoo jonkun kirjan imevän mukanaan. No, kaiken tän shoppailun jälkeen mua vähän hirvittää T:n puolesta, joka joutuu varmaan raahaan puolet näistä mukanaan takaisin kotiin. Ja puolet niistä kamoista jotka mä toin tänne mukanani pari viikkoa sitten. Mä en tajua miten ihmeessä mä olen pakannut mukaani vaan kaikkea epäkäytännöllistä ja mustaa ja harmaata, vaikka luulin pakanneeni tosi hyvin! No, Sipuli varmaan tajuaa, koska me jotenkin aina löydetään kaupasta vaan mustia vaatteita. Oliks muitakin värejä olemassa?

No tässä vielä kuva mun löydöistä, ja kyllä, löysin myös biksut.

There Is More!

Pakko tulla kirjoittamaan vähän lisää, sillä olen maailman eniten innoissani! Erika sai mut tänään lopultakin houkuteltua uima-altaalle... ja yllätys seurasi toistaan! Kokeilin ensinnäkin höyryhuonetta, ja ihan kivahan se on. Kaikki supersaunojat siellä varmaan palelee, mutta mä kun tunntetusti kestän heikosti löylyjä, tollanen 40 astetta kosteutta on oikein mainio rentoutumiseen. Höyryhuoneesta hypättiin uima-altaaseen, ja se on kyllä tosi virkistävää ja myös tosi hyvää reeniä. Nam. Mutta varsinainen yllätys tuli vastaan, kun nousin altaasta. Meillä on SAUNA! Oon niin innoissani, koska kotona oon aika laiska saunomaan. Siihen on syynä ainoastaan se, ettei mulla ole saunavuoroa. Nyt pääsen saunaan tosi helposti ja joka päivä, jos haluan.

Eihän ne yllätykset siihen loppuneet. Meidän talossa on myös elokuvateatteri ja sellainen olohuone-teatteri, jossa on sohvia ja tosi iso telkkari. Ihan olohuone-tyylinen. Käytiin Erikan kanssa katsomassa nekin, ja todettiin että meidän pitää pitää mulle muuttobileet ja myös joulubileet ja vaikka mitä. Ja noi kaikki on meidän asukkaiden ilmaisessa käytössä, ja parasta on tietenkin se, ettei kukaan niitä juuri koskaan käytä!

Sipuli sun täytyy tulla tänne!

Viikonloppu #2

Mulla on ollut oikein mukava viikonloppu. Perjantai-iltana saatiin Annan kanssa lopultakin aikaiseksi kokkailla vähän ruokaa. Listalla oli tietenkin lohta Granville Island Public Marketista ja vihanneksia. Erikaa naurattaa kun teen jatkuvasti lohta. Se vaan on niin hyvää täällä! Olin vastuussa lohesta, ja se onnistui aika hyvin. Saan kuulemma tehdä sitä uudestaankin. Tykkään tehdä ruokaa kavereille. Kuvia ei nyt sitten tullut otettua, mutta ehkä ensi kerralla. Kun käytiin hakemassa pullo viiniä, ja esittelin mun suomalaista ajokorttia, myyjämies bongas heti et oon Suomesta. Sillä oli suomalaiset sukujuuret. Vancouver on über-kansainvälinen.

Oonko jo maininnut näistä lintusista joita täällä on jokapuolellla? En ole vielä nähnyt kahta samanlaista.

Lauantai oli ihan mielettömän upea päivä. Aurinko paistoi ja oli tosi lämmin, ihan kuin olisi alkusyksy Suomessa. Käytiin Annan kanssa vähän syömässä Nachoja, kun meillä molemmilla oli Syö mitä haluat-päivä. Ei ollu parhaat nachot mitä oon syönyt, mikään ei tunnu pääsevän samalle tasolle kuin ne mitä syötiin Astan ja Sipulin kanssa pari vuotta sitten Waterloossa. Niiden ohella seurattiin vähän NHL-lätkää, kun Vancouver Canucks pelasi Torontoa vastaan. Ihan hullua lätkäkansaa nämä. Tosin niinkai suomalaisetkin on. Sitten triviaa! Miksi Kanadan lipussa on vaahteranlehti?

Vastaus on kuulemma se, että koska Kanada on niin suuri maa (maailman suurin kai), niin tarvittiin jotain, mikä yhdistää kansaa rannikolta rannikolle. Vaahtera kasvaa joka puolella, niin se oli sit helppo valinta. Kerroin tämän siksi, että jos joku sattumalta joskus hakee Kanadan kansalaisuutta, ja kansalaisuustestissä kysytään että miksi lipussa on vaahtera... No, osaa sitten vastata siihen.

Botoxia,kiitos?

Heippa. Mulle tarjottiin juuri botoxia. Tuolla kadulla. Tosin mä en kuulemma sitä tarvisisi, mutta sitä olis nyt alessa saatavilla. No, taidan kuitenkin vielä jättää väliin, haluan nimittäin, että mulla säilyy kasvojen ilmeet. Mä olen ollut tänään kokopäivän vaan sisällä, koska mun piti odottaa putkimiestä. Meidän vessa oli rikki, ja meidän piti aina ajella hissillä alimpaan kerrokseen vessaan. No putkimies tuli ja aiheutti tulvan. Erika halusi kuitenkin välttämättä siivota sen, joten en laittanut vastaan. Ainiin, ja meidän kämpässä käy kolmen kuukauden välein vuokranantajan puolesta tarkastaja, joka katsoo ettei me kasvateta pilveä. No se kävi eilen, ja saatiin puhtaat paperit (huh) joten nyt voidaan sitten alkaa kasvattamaan uusia puskia.

Vähän pysähtynyttä tämä aika täällä juuri tällä hetkellä, vaikka tajuankin että se on ohimenevä ilmiö. Tanssikurssit alkaa vasta ensiviikolla, ja työtkin silloin kai joskus kuukauden päästä. Että nyt tavallaan vaan luen kirjoja (hain kirjastokortin) ja mukaurheilen ja hengailen. Ensi viikolla tietty varmaan tulee vähän muutosta kun meen käymään Seattlessa, joka on neljän tunnin bussimatkailun päässä täältä.

Erika kokkaili toissailtana Macaroni-and-Cheeseä. Se tarjosi sitä mullekin maistettavaksi (siis tätä amerikan lohturuokaa), mutta huomasi sitten että olikin vahingossa laittanut REILUSTI suolaa. Lopulta meidän illallinen näytti sitten tältä (tämä kuva on erityisesti Iidalle, joka rakastaa mössöjä <3):

Granaattiomenasesonki

Se on juuri alkamassa. NAM! Tänään on ollut äärimmäisen pysähtynyt päivä, oikeastaan ensimmäinen sellainen. Tarkoitan nyt sitä, kun tuntuu että aika on tavallaan vähän pysähtynyt, kun seuraavaan "tapahtumaan" on vielä aikaa, eikä ole mitään pakollisia tehtäviäkään. Kai se on vaan sitä rutiinien tulemista, josta en kyllä niin välittäisi. Kaikelle on niin paljon herkempi kun ei oo vielä niitä rutiineja.

Jotain varmaan kertoo sekin, etten ottanut tänään kuvia ollenkaan. Tosin Outille ja K:lle se nyt ei ole mitään uutta että kuvaan-ne kun yleensä vastuussa siitä hommasta. Menin sentään tänään kirjastoon, koska mä viihdyn kirjojen keskellä. Nyt vaan odotan jotain postia tulevaksi, että voin saada kirjastokortin. Sitä varten kun pitää todistaa, että tosiaan asuu täällä. Sen voi tehdä sitten kotiin kannetulla laskulla tai muulla vastaavalla. Mä kävin myös superisossa kirjakaupassa (jotain niissä kirjoissa on) ja päätin osallistua sellaiseen kirjailija-iltaan. Tiedättehän, jossa se kirjailija lukee ja puhuu kirjastaan. Very America. Tai pitäisi kai sanoa että Canadian.

Tää on nyt ensimmäinen kerta kun paljastan tän: haluaisin olla kirjailija. Tarkemmin sanottuna Best Seller-kirjailija. Ja aionkin olla, heti kun keksin mistä kirjoittaisin. Ja sitten teidän kaikkien on tietty pakko hankkia se mun kirja kirjahyllyynne :)

xoxo,
Laura

Päivä rannalla

Aika paljastaa huijaus: Kuten kuvasta näkyy, en olekaan Vancouverissa, vaan Karibialla, palmujen katveessa. No okei, olen mä täällä, mutta kyllä täällä on myös nuo palmut. Kuka oikeasti yhdistää sanat "Kanada" ja "palmupuut"? Nautiskelen täällä maailman isoimman maan parhaasta säästä, tai leudoimmasta olisi varmaan oikea sana. Tosin, se leuto tarkoittaa, yhden ystävän sanoin, että "Vancouverissa sataa vain kaksi kertaa vuodessa - molemmat sateet kestää 182 päivää". Mutta en nyt halua valittaa säästä, sillä säällä nyt on vähän tekemistä mun onnellisuuden kanssa. Ja en ainakaan yrittää selvittää tietäni jäätihku/loskasateen läpi. Ainakaan vielä, ja nyt kuitenkin on jo lokakuun loppu.

Koitan päästä asiaan! Tänään heräsin ihanaan auringonpaisteeseen! Eilen oli kuivaa mutta pilvistä, sitä edeltävät päivät satoi vettä niin, että kengät kastuivat kahden ulkona otetun askelen jälkeen. Onneksi Erika lainaa mulle sateenvarjoa, se on muutenkin ollut aivan ihana kämppis, täytyy kertoa lisää kun ehdin. Olen metsästänyt siistejä rubber bootseja-kumisaappaita-mutta sitten tietenkin ostin niiden sijaan mokkakengät. Käytännöllistä sanon minä, ja äiti varmaan nyökyttelee tyytyväisenä päätään. Hyvin kasvatettu tämä lapsi- tekee itsepäisesti juuri niin kuin ei olisi järkevää ja oman pään mukaan sanovat muut mitä tahansa. Eli toisinsanoen ihan tismalleen samoin kuin äitikin :)Tässä kuvassa muuten se auringonpaiste mihin heräsin. Vai oliko se sittenkin eilen?

Aamu vierähti aika normaalisti- skypessä ja hommasin K:lle auton käyttöön. Onneksi olen hyvin vaatimaton, enkä siis rehentele yhtään sillä faktalla että pystyin auttamaan ystävää toiselta puolelta maapalloa. Ja muuten- mä tosiaan olen ruvennut muka-urheilemaan! Päivittäin tulee käveltyä varmaan joku kymppi, koska mun mielestä mikään muu kuin kävely ei ole yhtä hyvä tapa tutustua uuteen (koti)kaupunkiin. Löytyy vahingossa vaikka mitä ihania juttuja ja paikkoja. Ainiin, ja Timo teki mulle saliohjelman, ja oon siis käyny myös salilla. En vaan keksi mitään tekosyitä livistää siitä kun se on tasan tossa alapuolella. Ei tarvitse edes työntää nenäänsä ulos, senkun suvaitsee laskeutua hissillä 18 kerrosta alaspäin. Mä metsästän uimapukua että pääsisin uimaankin ja sinne hiton höyryhuoneeseen jossa ne Kauniissa ja Rohkeissa aina välillä selvittää parisuhdedraamojaan. Tässä kuvassa on meidän keittiö.

Se asia, mistä tässä postauksessa halusin oikeasti puhua, on Vancouverin SeaWall, eli karkeasti suoraan suomennettuna merivalli. Se on kävely/lenkkeily/pyöräilyreitti, joka kulkee merenrantaa ympäri Stanley Parkia ja Vancouverin keskustaa (downtown). Varmaan yhden maailman parhaista upeista näkymistä tarjoava ulkoilureitti. Sen varrelta on otettu myös tuo ensimmäinen palmukuva. Tässä lisää maisemia Merivallin varrelta.

Mä en tiedä mikä se on, mutta mun mielestä rahtilaivoissa on jotain äärimmäisen kiehtovaa. Ehkä se on se eräänlainen kiinnittämättömyys ja vapaus: ne tulee satamakaupunkeihin, mutta suuntaa kuitenkin taas valtamerille. Tai ehkä se on se Albatrossi-biisi, jossa lauletaan Tornatorista. Ehkä ne symboloi mulle sitä että uskalsin lähteä taas matkaan. Joka tapauksessa, mä voisin viettää varmaan päivän vaan tuijottamalla rahtilaivoja.

Ainiin, jättäkää ihmeessä kommentteja tai jos haluatte kuulla lisää jostain. Vaikka Stanley Parkista, joka on saanut nimensä saman sedän mukaan kuin keneltä myös Stanley Cupkin. Tai unelmista ja niiden seuraamisesta. No, luultavasti kirjoitan vaikka ette haluaisikaan kuulla.

114 päivää Olympialaisiin. Aika juoksee jo nyt!

Cypress Mountain

Tänään aamulla lähdin Annan kanssa Cypress Mountainille, koska siellä oli työpaikkatapahtuma, jossa ne etsi työntekijöitä koko niiden talvikaudelle. Ei muuta kuin mukaan vaan! Olin haastattelussa Guest Service-puolelle, eli jotain tekemistä sillä on vieraiden kanssa. Ja sain työpaikan heti! Cypress Mountainilla järjestetään Olympialaisten Lumilautailu- ja Freestyle-hiihtolajit. Siis ihan oikeasti, mä olisin töissä Olympialaisissa! Tai siis, se ei ole ihan varmaa, mutta kuitenkin niin, että aika todennäköisesti saisin olla siellä myös olympialaisten ajan. Ihan ilmaiseksi saisi myös laskea mäkeä siellä. Se on Vancouverin keskusta noin 45min ajon päässä, ja se tässä tällä hetkellä mietityttää. Kuukauden päästä on koulutus, eli mulla on tässä 1 kuukausi aikaa miettiä ja hakee muitakin töitä, mutta että on kuitenkin toi varasuunnitelma nyt sitten.

Eilen kun kävelin kadulla, mut sisäänheitettiin yhteen kauppaan. Yleensä en sellaisesta oikein välitä, mutta nää tyypit oli todella kummallisia. Kaupan nimi on The Weak Shop- Heikkojen kauppa. Siellä myytiin kaikkia heikkoja ihmisiä helpottavia tavaroita: Jos lompakko painaa liikaa, sitä voi vetää lompakonvetokärryssä. Jos on tosi heikko, ja väsyttää ja tarvii istua usein, siellä oli myynnissä tuolihousuja. Ja sitten mun mielestä paras: alamäkikone. Siis jos on niin heikko, ettei oikein jaksa kävellä, niin voi hypätä alamäkikoneeseen, ja tuntuu siltä että kokoajan olisi vain alamäkeä. Kuvaa voi klikata isommaksi, niin näkee paremmin (toivottavasti se suurentuu).