Mistä lie johtuu, että englanninkieli alkaa tuntua luonnollisemmalta. Jotkut asiat saavat jotenkin tarkemman merkityksen kun ne kirjoittaa englanniksi. Oikeasti varmaan vain kuvittelen. On vieraan kielen käyttämisellä toinenkin puolensa, nimittäin monesti viimeisten parin viikon aikana olen huomannut toivovani, että pystyisin ilmaisemaan itseäni vielä tarkemmin. Puhuin juuri ystävän kanssa (jolla on tausta Quebecissa), että välillä englannin käyttäminen tuntuu siltä kuin kirjoittaisi vasemmalla kädellä. Hauskojakin tilanteita toki mahtuu joukkoon, kun välillä minulle huomautetaan että "Laura, sä taidat taas puhua 'suomea'" kun yritän ilmaista itseäni. Pari vuotta sitten, edellisellä matkalla, kanssani matkustanut aussi herätti minut päiväunilta. Kun herää kesken päikkäreiden, tuppaa olemaan... hieman pihalla, tiedättehän? No, kaverilta meni varmaan pari kymmentä sekuntia saada minut ymmärtämään, että puhuin hänelle suomea.
Nyt täällä rupeaa huomaamaan, että kisat ovat ihan nurkan takana. Kaupunki alkaa täyttyä, ja multa on kysytty suunnistusohjeita monet kerrat. Tuntuu jotenkin tosi kivalta, kun osaa neuvoa, ja muutenkin ilmaisemaan eteenpäin sitä mikä on parasta Vancouverissa, ilmapiiri ja ihmiset. Vaikka toisaalta, mun mielestä parasta Vancouverissa on monet muutkin asiat. Olen kyläillyt kavereilla Kitsilanossa, ja päässyt ihailemaan sieltä avautuvaa maisemaa, kun keskustan biitsien ja suurten rakennusten taakse piirtyy lumiset vuoret. Sekin voisi olla parasta Vancouverissa.
Eilen oli Australia-päivä, ja juhlistin sitä Annan ja muutaman muun kanssa. Kun pääsen kotiin, mun on kuulemma heti alettava valmistautumaan Australian matkaan. Sopii mulle :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti