Eilen kun tulin bussilla kotiin Cypressiltä, yhtäkkiä tajusin sen. Olen ihan täysin tottunut siihen että olen täällä. Olen Vancouverite. Mitä mä tein kun olin vielä kotona? Uuteen paikkaan saapuessa huomaa ja hämmästelee ihan kaikenlaista, kaikki on erilaista ja on tosi herkkä kaikelle- silmät on paremmin auki. Ei oikein meinaa uskoa, että on oikeasti jossain muualla, kuin tutuissa ympyröissä. Vähän kuin kulkisi unessa tai kirjassa. Ja sitten kaksi kuukautta myöhemmin, tajuaa että onkin tottunut. Nyt on hyvä aika siis ravistella rutiineja ja tehdä jotain uutta. Lähtölaskenta (meinasin kirjoittaa tähän lähtölasku- suomen kieli tuppaa välillä hieman hukkumaan...) New Yorkiin onkin ollut jo käynnissä joulukuun alusta asti!
Tiedättekö sen tunteen, että mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän haluaa nähdä? Maailmasta löytyy paikkoja, joihin rakastuu ja haluaa palata, mutta samalla haluaa nähdä uusia paikkoja, eikä toistaa samaa kaavaa. No, New Yorkiin tuskin kyllästyn ikinä. Tuntuu mukavalta käydä siellä kerran vuodessa, ja ehkä saankin tällaisen rytmin pidettyä. NYC on ISO, ja kaikki kuvaukset "sulatusuunista" ja kulttuurien sekoittumisesta pitävät mielestäni paikkansa tismalleen. Nyki on samalla kertaa tuttu ja tuntematon, sillä se on niin hyvin dokumentoitu tuhansiin elokuviin ja TV-sarjoihin. Viime vuonna olin Nykissä kesällä, ja nyt pääsen kokemaan joulun. Lauantaina lennän itärannikolle, ja vietän siellä viikon. Hyvässä seurassa tietenkin ;) Lempipuuhaani on muuten Nykin metrolla ajelu, ja se on ehkä maailman paras paikka harrastaa "peoplewatching" eli ihmisten tarkkailua. Muistutuksena tarina viime reissulta:
Mies yskii metrossa kovasti, ehkä aivastelikin. Ystävällinen naishenkilö tarjoaa nenäliinaa (syynä saattaa olla se, että mies ei kauheasti peitellyt kädellä suutaan). Mies ottaa nenäliinan vastaan, ja pyyhkii nenänsä, suunsa ja.... tarjoaa nenäliinaa takaisin naiselle! Nainen kieltäytyy kohteliaasti. Minä vilkaisen Sipulia ja naurun pidätteleminen on hyvin vaikeaa.
Erika halusi järjestää yölaskettelun, ja sen seurauksena laskin mäkeä eilen, vihdoinkin. Onneksi lähdin vielä töiden jälkeen, sillä edellisestä kerrasta on vierähtänyt aikaa ja hauskaa oli! En edes hirveästi keräillyt itseäni, mutta jonkin verran kuitenkin. Tässä kuva todisteena:
Metrotarkkailu on parasta! Ja voi ei miten repesin tuolle nenäliina-caselle, ahahahh ! :D
VastaaPoistaMuistan hyvin, miten helposti totuin asumiseen Italiassa. Ja jännitävintä on juuri se, kun tajuaa olevansa uudessa paikassa kuin kotona. Sanotaan, että ihminen tarvitsee kaksi kuukautta tottua uuteen paikkaan eli sulla on nyt se vaihe siis meneillään :) Mulle kävi samoin itskuissa.
Ja hei, lautailemaan ! Voi ihana, laita ehdottomasti lisää kuvia ja juttuja sun harrastuksesta :) Oot siis lautaillut aikaisemminkin? Hitto, en malta odottaa että pääsen kokeilemaan omaa uutta lautaani, rideeeeeeee ! Haluun mäkeen nyt !
pus <3